Kaikki kiva loppuu aikanaan

Vuosi sitten en olisi uskonut että tässä tilanteessa ollaan - loppusuoralla.
Nyt sitten pitäisi summata jollain tavoin mitä on tullut opittua/saavutettua. Vaikea tehtävä on tämäkin.

Ryhmä: Oli oikeastaan aika hassua miten nopeasti ryhmän ihmiset löytyivät. Sekä Turku, että akatemia ryhmäytyivät ja oma pienryhmä tuntui todella OMAlta. Kivaa oli ja ryhmässä oli helppo toimia. Oli hauskaa myös huomata miten "me" yliopistolaiset olimme monista asioista autuaan ulalla. Kiitos ihana Ryhmä 1, ykköset, ensiluokkaiset :-)

Oppi:  Paljon on opittu, kaikki ei aina ole tapahtunut itsestään, rankkaa on ollut, varsinkin opetusharjoittelu, joka oli ehkä hieman pettymyksentäyteinenkin. Oppimiskokemuksena vuosi on ollut todella antoisa ja avartava. Itse olen perusluonnontieteilijänä joutunut luopumaan tietynlaisesta suoraviivaisuudesta ja asioiden loppuunsaattamisesta. Asioita ei tarvitse suorittaa loppuun ja silti oppimiskokemus voi olla hiukea. Sanoisin että "ylimääräinen" opetuskokemus ja kokonaisuus Turun AMK:lla avasi silmiä ja oli monessa mielessä kannattava. Hiukan minulle jäi "riistetty" olo siinä mielessä että kukaan ei koskaan edes kysynyt miten meni.

Olen erittäin tyytyväinen että hain ja pääsin verkko-opetusryhmään. Olen saanut todella paljon työvälineitä verkosta joiden olemassaolosta minulla ei ollut mitään käryä.

Uusien ihmisten ja erilaisten alojen tunteminen avarsi paljon ja opin itsestäni paljon. Oppiminen jatkuu koko elämän ajan ja koskaan sitä ei ihminen ole valmis. Tämä on vain hyväksyttävä ja miksi oikeastaan elämän pitäisikään olla valmis. Sehän olisi aika tylsää ja haasteetonta.

Tehtävät: Kuten sanoin aiemmin. Olen tottunut tietynlaiseen järjestelmään tehtävien suunnittelussa. Näissä tehtävissä jouduin selkeästi haastamaan itseni järjestelmällisyydessä. Tehtävät menivat limittäin ja tämähän on selkeyttä rakastavalle ihmiselle vaikeaa, joskin on hyvin opettavaista astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Tehtävistä oli selkeästi hyötyä myös henkilökohtaisella tasolla ja Merin lukihäiriön kiinnisaaminen oli iso ja tärkeä juttu. Mielestäni panostin tehtäviin kohtuullisesti ja olin tunnollinen. Ainut mistä voin moittia itseäni on toisen verkkoYTOn missaaminen. Se oli moka. Muuten olen tyytyväinen omaan suoritukseeni. Verkko-opinnot oli HYVÄ JUTTU!

Kari: Olipa loistava tuuri että saimme Sinut ohjaajaksemme. Olet kiva, rento, mutta kuitenkin ohjaava ja sinulta sai tarvittaessa apua. Kiitos!

Tulevaisuus: On avoin, töitä on aina puoli vuotta kerrallaan ja sitten taas mietitään mitä isona tehdään. Tämä on raskasta ja haluaisin opehommia. Ongelma on että kaikkialla tuntuu olevan rahapula ja uutena opettajana jalan saaminen ovenväliin on hankalaa. En kuitenkaan meinaa lannistua ja koska minulla on aina jokin projekti, käytän seuraavaksi "taitojani" luistelijoiden sekä heidän vanhempiensa kanssa. Koska en osaa sanoa ei, lupauduin jälleen joukkueenjohtajaksi, tällä kertaa muodostelmaluistelun SM noviisijoukkueelle. Joukkueessa on 11-14 vuotiaita tyttöjä joiden kanssa on useimmiten kivaa touhuta. Vanhemmat sen sijaan osaavat olla hyvinkin vaikeita :-) Kai sitä jonkinlainen masokistiluonne on kun vapaaehtoisesti ja palkatta ryhtyy moiseen hommaan. Lapset surevat sitä kun joukkue ja kaverit vaihtuvat ja meilläkin on asiaa itketty. Minä suren - oikeasti - sitä että tämä loppuu, vaikka tiedän että uudet haasteet odottavat oven takana. Elämä on yhden asia loppumista ja toisen asian alkamista. Luopumista, saamista, suruja ja iloja. Niin on tämänkin vaiheen kanssa. Toivon että me kuitenkin törmäämme jossain tulevaisuudessa.

Loppuun haluan laittaa kuvat niistä kahdesta henkilöstä jotka usein haastavat minua ja persoonaani eniten, ja mikseivät myös osaamistani. Tässä he ovat: Frida 5v ja Kaisli 12 v.