iPad kokemuksia vuoden varrelta

iPad oli minulle osittain tuttu siinä vaiheessa kun koulun iPadin käyttööni sain. Kuitenkin perustietokoneen käyttäjänä tottuminen oli hankalaa. Saattaa tietysti olla kyse siitä että en adaptoidu enää yhtä nopeasti kuin esimerkiksi nuoriso, mutta tosiaan, alussa oli hankalaa. Kaipasin kovasti tekstinkäsittelyohjelmaa ennen kuin opin käyttämään Google Drivea kunnolla. Myös perus officen ohjelmia kaipasin. Ongelmana oli tietysti se että Google Drive vaati internet yhteyden ja minun laitteessani tämän kanssa oli ongelmia. Päädyin lopulta raahaamaan sekä tietokonettani, että padiä mukanani.

Toisaalta iPad on nykyaikaa ja hyvänä puolena siinä on ehdottomasti sen keveys ja helppous kunhan laitetta oppii käyttämään kunnolla. Opin iPadistä ominaisuuksia joita en laitteen tiennyt sisältävänkään ja olen aivan vakuuttunut että laite on opetuskäytössä todella hyvä, kunhan tosiaan käyttäjä osaa ominaisuudet kunnolla. Itse tunsin oppivani käyttämään laitetta kunnolla vasta nyt kun on aika antaa laite takaisin koululle. Tällä hetkellä olen sen verran riippuvainen laitteesta, että saattaa olla että joudun kävelemään iPad -kauppaan toukokuussa. 

Minnan ryhmäopetus 2.4.2014

Tässä linkki Minnan ryhmäopetussessioon.

Minnan opetus 2.4.2014

Opetuksen jälkeisiä tunnelmia FaTo

Opetuksen jälkeisiä tunnelmia FaTo

Kurssin loppumisesta on kulunut jo muutama viikko. Edelleen satelee lisätehtäviä koska poissaolot oli korvattava lisätehtävillä. Olen miettinyt kovasti mikä meni pieleen ja mikä meni hyvin. Luennot menivät mielestäni kaiken kaikkiaan hyvin. Itselläni oli bakteerilääkkeistä epävarma olo ja siksi fiilis jäi vähän ankeaksi.

Learning cafe: Itse pidin tästä menetelmästä. Tosin opettajan asiantuntemus pitää olla aiheesta hyvä koska muuten oppilaiden kommentteja ei pysty kriittisesti arvioimaan. Toisaalta tämä on helppo tapa opettaa koska oppilaat tekevät suurimman työn itse.

Ryhmätyö: Määrittelin ryhmätyön alussa mielestäni hyvin. Kuitenkin eteeni tuli kysymyksiä jotka olisi voinut määritellä tarkemmin. Esim sopia heti alusta esitysajat ja opponointia olisi pitänyt selventää. Opponointi ei mielestäni toiminut kovinkaan hyvin. Opiskelijoilta tuli palautetta ryhmätyöstä että se oli "huonoin" osio kurssia vaikka yleisarvosana olikin < 3/5. YTOssa tutustuttuani yhden sivun menetelmään innostuin tästä menetelmästä todella. Menetelmä oli todella fiksu koska opiskelija joutuu todella työstämään materiaalia ja copy-paste ei toimi. Myönnän itsekin oppineeni parhaiten kun laajasta asiasta on täytynyt kirjoittaa lyhyt abstrakti.

Poissaolot: Olin olettanut poissaoloja olevan vähemmän. Kurssin alussa olisi poissaolojen korvaaminen tarvinnut määritellä paremmin. Kurssi oli vapaavalintainen ja siksi koin että pakolliset, läsnäoloa vaativat kurssit ajavat tärkeysjärjestyksessä vapaavalintaisen kurssin ohi.

Turun AMK: AMK:n ilmapiiriä kuvaava sana on kiireinen. Koin olevani alun jälkeen yksin. Toisaalta AMK:n opettajat tuntuvat olevan todella ylikuormitettuja ja superkiireisiä. Ymmärrän hyvin että kurssi ei heiltä saanut huomiota, koska jokaisen tavoite oli varmastikin selvitä omasta päivästä kunnialla. En oikein tiedä mitä ajattelisin AMK:n toiminnasta noin yleensä. OPSiin tutustuin lopulta säädöstehtävän puitteissa. Mielestäni käytännön järki voitti usein varsinaiset korusanat. OPS työhön olisin itse halunnut tutustua paremmin, mutta aika ei minullakaan riittänyt. Säädöstehtävä liitettynä OPS asiaan oli varsin avartava.

Optima ja SoleOPS: Ovat kyllä kömpelöitä alustoja molemmat. SoleOPSin ja Optiman kommunikoimattomuus oli minulle yllätys ja tämä taas lisää opettajien työmäärää. Optimaa opin käyttämään ja tämä oli minulle itselleni hyvä juttu. Aikaa toki meni siihen että ymmärsin järjestelmän toimintatavan.

Aikapula: Siitähän tässä kaikessa usein on kyse. Kurssi oli suhteellisen rankka rutistus oman työn ohella. Toisaalta olen ylpeä siitä että selvisin mielestäni varsin kunnialla. Itselleni jäi monta asiaa mitä olisin halunnut miettiä tarkemmin, mutta tosiaan kaikkea ei vain ehdi

Tiinan opetus

Linkistä löytyy arvio erittäin hauskasta ja erilaisesta opetussessiosta.
19.3.2014 Tiinan opetus

YTO Osaaminen ja kriittinen ajattelu, Yhden sivun menetelmä.

Yhden sivun menetelmä avasi minulle ihan uuden näkökulman oppimiseen ja ryhmätöiden tekemisen korvaamiseen yhden sivun menetelmällä. Innoistuin asiata kovasti. Alla kommenttini YTOon

Täytyy myöntää että aloin heti miettiä mihin, missä ja kenelle menetelmää voi soveltaa. Aivan loistava juttu. Opiskelija todella joutuu miettimään, pohtimaan, ottamaan vastuuta ja ajattelemaan kriittisesti aihettaan. Kuulostaa varmasti aluksi opiskelijan näkökulmasta "helpomalta" menetelmältä kuin esim tutkielman tekeminen, mutta menetelmä vaatii itseasiassa opiskelijalta paljon enemmän. Teetin itse ryhmätöitä opetusharjoittelukurssillani. Opiskelijat eivät perinteisesti pidä ryhmätöistä ja ryhmätyöosio sai jälleen kerran huonoimman palautteen. Mietin siis voisiko tällä menetelmällä korvata tuon ryhmätyön.

YTO Osaaminen ja kriittinen ajattelu

Alla omia ajatuksiani osaamisesta ja kriittisestä ajattelusta:

Olen toiminut yliopisto-opettajana ja tällä hetkellä työskentelen tutkijana Turun yliopistossa. Pystyn aikalailla allekirjoittamaan Petterin näkemyksen siitä että kriittisyys on osa työtämme. Joudumme olemaan kriittisiä tieteen ja työmme suhteen. Ilman kriittistä ajattelua niin itseä, kuin muitakin kohtaan tiede ei etenisi. Työmme on todistaa luonnontieteellisiä ”faktoja” joko oikeiksi tai vääriksi. Tieteen maailmassa on oltava rohkean kriittinen ja tämä tietenkin vaatii opettelua. Mietin miten olen itse oppinut kriittistä ajattelua. Luulenpa että olen tutkijan urallani oppinut kriittisyyden ja sen vastaanottamisen vähitellen.

Mielestäni yhteiskunnan yleinen kehitys kriittistä ajattelua kohtaan on myönteinen. Lapsemme oppivat ja osaavat aivan eri asioita kuin me aikanaan. Kriittisyys on sallittua koulussa. Kriittisyyteen jopa kannustetaan. Kouluikäisten lasten äitinä olen huomannut että jo ala-aste opettaa enemmän kriittisyyteen kuin aikanaan minun/meidän käydessämme peruskoulua. Tuolloin opettaja todella jakoi tietoa, sitä ei kyseenalaistettu. Nykyään kyseenalaistaminen on sallittua vaikka opettaja kertoisikin ”totuuksia”.

Osaaminen on monimuotoinen ja monimutkainen asia. Kuten Petteri totesi, yliopistossa mitataan osaamista tutkinnoilla ja siitä kerrotaan CVllä jossa tieteelliset meriitit ovat pääosassa. Tutkijan maailmassa omaa osaamista ja sen kehitystä täytyy ”todistaa” toistuvasti. Osaaminen todistetaan tuloksilla ja keksinnöillä. Toisaalta tutkijayhteisö on melkoisen pieni ja toisten osaaminen ja erikoisala tiedetään ikään kuin yleisesti. Tutkijana myönnän myös ns. hiljaisen tiedon ja osaamisen läsnäolon. Tätä tietoa ja osaamista ei suinkaan aina jaeta siinä pelossa että joku toinen saisi omaan osaamiseensa tärkeän lisän

Tuon äskeisen tekstin julkaisin keskustelussa: allaolevia asioita mietin:

Olen koululaisten äitinä huolestunut koululaisten osaamisen huononemisesta, varmasti kaikki me olemme. Olen myös huolestunut ”pedagogioiden kehityksestä siten että ne sopeutuvat oppijoiden kompetensseihin”.  Onko tämä huono vai ehkä hyväkin asia, kuinka pitkälle tässä voidaan mennä ja mitkä ovat seuraukset? Asia on mielestäni ristiriitainen. Oppilaat osaavat käyttää iPadia ja sosiaalista mediaa. Vaikuttaako tämä lukutaitoon? Ehkä kielitaito lisääntyy rajattomien netinkäyttömahdollisuuksien vuoksi. Mietin myös ovatko perinteisen oppimisen testit enää valideja?

Olen miettinyt paljon sanaa auktoriteetti. Aikanaan opettaja oli tietyllä tavalla suurempi auktoriteetti, vai oliko? Aikuisopetuksessa on luonnollista että opettaja on enemmän ohjaajan roolissa, mutta lapsille opettajan on oltava auktoriteetti. Nykyään opettaja on auktoriteetti mutta - jotenkin eri tavoin kuin ennen. En oikein osaa määritellä miten, ehkä koulu on rennompaa ja siten auktoriteettius on muuttunut.  Lapsen elämässä on mielestäni nykyään eri tavoin auktoriteetteja kuin ennen. Niin lapsilta kuten aikuisiltakin vaaditaan osaamista enemmän kuin ennen, eri asioissa, lajeissa, kompetensseissa jne. Paineet lisääntyvät ja lahjakkaat erotellaan lahjattomista. Harrastuksiin sitoudutaan toden teolla. Auktoriteetti (valmentaja?) määrää pelisäännöt. Lahjakkaat lapset saavat eritavoin mahdollisuuksia kuin lahjattomat. Enää jumpassa ei käydä kerran viikossa, vaan 10-vuotiaana oman tasoryhmän mukaisesti treenataan TOSISSAAN. 12-vuotiaana treenejä on vähintään 15 tuntia viikossa. Yläasteella kasvatetaan huippu-urheilijoita. Kyllä, tämän lauseen kuulin ihan omin korvin eräässä vanhempainillassa ja oma 12-vuotiaani on nyt oman tahtonsa mukaisesti menossa ”huippu-urheilijan” valmennusputkeen jossa hän treenaa vielä enemmän kuin nuo 15 tuntia viikossa.   

Lisää palautetta kurssista

Tässä lisää saamaani palautetta kurssista.

Jesse

Kurssi oli todella mielenkiintoinen ja oli kiinnostavaa oppia eri lääkkeiden vaikutustapoja ja reittejä. Yksi parhaista jutuista oli eri aineiden vaikutus lääkkeiden metabolisoitumiseen. Muita kurssin kiinnostavia juttuja oli mielialalääkkeet ja toksikologia, ja yksi mieleenpainumista helpottanut asia oli esimerkit omasta elämästä. Suurin osa kurssilla käydyistä asioista oli uusia minulle ja se teki omalta osaltaan kurssista mukavan käydä. Ryhmätyö esitykset oli myös toteutettu fiksusti ja niistä jopa muistaa jotain.

Joni

Kurssi opetti monia asioita lääkkeiden ja myrkkyjen kulkeutumisesta kehossa ja siitä miten ne oikeastaan vaikuttavat kaikkeen. Toksikologia oli mielenkiintoisin osa, mutta myös lääkkeiden metabolia ja poistuminen elimistöstä olivat uutta ja mielenkiintoista asiaa. Kurssilla tuli vastaan monia asioita joista oli muuten vain pintapuolinen tuntemus jos sitäkään.

Teemu:

Kurssi opetti minulla paljon lääkkeiden metoboliasta sekä kuinka laaja ja monipuolinen lääkkeiden kirjo oikeastaan on. Kurssissa oli parasta juuri omakohtaiset kokemukset sekä käytännöllisen tiedon saaminen josta on hyötyä tavallisessa arkielämässäkin. Vaikka pidin tietämystäni lääkkeistä kohtalaisen hyvänä, lisäsi kurssi tietämystäni paljon ja sitä myös toivoin ennen kurssin alkua. Toksikologiassa oli paljon enemmän uusia asioita ja hyvänä asiana pidin myös sen historian läpikäymistä.

Lisäksi haluan liittää tähän AMKn vastaavan opettajani Raimon palauutteen

Onneksi olkoon Katja!

Kiitos hienosti dokumentoidusta palautteesta.  Olet onnistunut rakentamaan toimivan kokonaisuuden ja saamaan opiskelijat tunnistamaan sen annin ja mahdollisuudet  ammatilliselle kehittymiselle.

Palaute on todella hyvää ja uskon, että aivan aiheesta.

Mielenkiintoinen kokonaisuus on käymäsi keskustelu opiskelijan kanssa. Minusta se on todella vaikuttava. Olet taitavasti käsitellyt kaikki kysymykset ja perustellut vastaukset johdonmukaisesti ja loogisesti. Hieno huipennus oli, että opiskelija lopulta alkoi hahmottaa asian oikeassa valossa. Olet saanut aikaan opiskelijassa (ammatillista) kasvua – mikä olisikaan parempi tyytyväisyyden aihe opettajalle.

Olen tästä tapauksesta niin innostunut, että sen voisi hyödyntää jossakin opettajaopinnoissasi.  Olethan kuvannut sen Kari Kekkoselle?

Toivon, että pääset pian hyödyntämään opettajan taitojesi ja vahvaa oman alan substanssiosaamistasi. Meidän koulutusohjelman tilanne ei näytä lupaavalta. Pidän kuitenkin mielessä tämän kurssin ja mielihyvin olen ajamassa sen toteuttamista uudelleen.

Terveisin

Raimo