Olin jännittynyt. Astelin ensimmäistä kertaa vuosiin luokan eteen. Miten tulisin selviämään tunnista varsinkin kun takana istui kaksi seuraajaa: Heli ja Kari. Luokka oli hiirenhiljaa. Edellisellä karralla kun olin seuraamassa Helin opetusta, luokassa oli kaikenlaista säätöä. Nyt katsoivat minua kuin jotain suurta paikalleen jähmettynyttä patsasta. Jännittävän alun jälkeen asiat alkoivat rullata. Keksin omakohtaisia esimerkkejä, mitkä olivat oikeasti totta ja luokka kiinnostui. Toki mukaan mahtui besservisser joka luki kirjaa ja lateli suuria totuuksia.
Lopputulema oli että sain AIVAN MAHTAVIA NEUVOJA ja sitävartenhan Kari ja Heli olivat paikalla. Monta pikkujuttua: Selvennä termit, liiku, avaa joitain asioita enemmän, äläkä puhu höpöttämisestä ja siten aliarvioi itseäsi. Hyvää oli rauhallisuus, kertaus ja että en lähtenyt väittelemään besservisserin kanssa. Oppilaita saa myös haastaa.
Tänään sitten opetan lisää, ryhmä on sama kuin viimeksi ja eteenasteleminen ei enää tunnu niin hankalalta.
Helin antama palaute löytyy osoitteesta:
Katjan opetuksen arvio
Hei Katja,
VastaaPoistaHeli olikin antanut sinulle jo perusteellisen ja kannustavan palautteen - kiitos siitä.
Kerrot, että jännitit kun pääsit pitkästä aikaa opettamaan II asteen opiskelijoita. Oletan jokainen meistä jännittää uuden ryhmän kohtaamista ja sitä miten onnistuu luomaan suhteen ryhmään ja samaan aikaan myönteisen ilmapiirin. Sinun opetuksesi lähti luontevasti liikkeelle ja kuten puhuttu, tilanne kulki koko ajan sinun määrittelemässä suunnassa.
Luulen, että suurin vaikeus asiantuntijalle lähihoitaja- ja muussa II asteen opetuksessa on oikean käsitemaailman valinnassa ja teoreettisen tason määrittelyssä. Sinun kohdallasi saattoi havaita, ettet ollut ensi kertaa pappia kyydissä. Yleisesti ottaen liikuit sellaisella käsitteellisellä tasolla, että opiskelijat pysyivät kyydissä eivätkä turhautuneet. Onnistuit myös kytkemään käsitteet jossain määrin lähihoitajien ammatillisiin tai lääkityksen arkisiin käytäntöihin. Käsitteet kannattaa mahdollisuuksien mukaan avata visuaalisesti tai käytännön esimerkein. Lopun reseptori-animaatio oli hyvä oivallus, samoin terapeuttisen leveyden kuva, jota olisi voinut vielä hiukan avata, esim. sijoittamalla se kuvitteelliseen asteikkoon ja pohtimalla pitoisuutta suhteessa 50-kiloiseen ja 120-kiloiseen henkilöön. Hyvää käytännöllisyyttä oli mm. pohdinta suunnitellun annoksen ja todellisen annostuksen välillä.
Kokonaisuutena asiasisältöä oli sopivasti, etenit johdonmukaisesti ja mukautit opetustasi luokan keskustelujen perusteella.
Sinun esiintymisesi oli rauhallista ja ryhmä pysyi hyvin otteessasi. Jo eka kerralla syntyi vaikutelma, että ryhmä luotti sinuun. Yksi tai muutama hölösuu yrittää aina alkuun osoittaa jotenkin, joka ei riipu opettajasta mitenkään. Heli kertoi, että toisella opetuskerralla sisälukutaitoinen ei ottanut enää kirjaansa esille.
Rokote-case, animaatiot ja lopun esimerkkitapaukset olivat tärkeitä kertauksen ja ammatillisen kytkennän kannalta. Loppua kohti rentouduit ja mukaan tuli huumoria. Tämän kerran perusteella uskon, että lyhyen II asteelle tapahtuvan sisäänajon jälkeen menestyisit tässäkin ympäristössä erinomaisesti. Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan kokemuksiasi AMK-maailmasta.
Ai niin, ei saa sanoa: “Minä olen höpöttänyt”!